Työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä on kirjoitettu ja puhuttu jo muutaman vuoden ajan lähes väsyksiin asti. Aihe on tärkeä, sitä en kiellä. Kirjoituksia lukiessani ja ajankohtaisohjelmia aiheesta katsoessani välillä harmistus nostaa päätään. Lähes poikkeuksetta työhyvinvointia käsitellään siitä näkökulmasta, että se on työnantajan ja esimiehen heiniä. Näkökulma on siis varsin yksipuolinen, sillä työhyvinvointihan on meidän kaikkien yhteinen asia.
Se on sanomattakin selvää, että työnantajalla ja esimiehellä on merkittävä vastuunsa siinä, että työpaikalla asiat ovat mahdollisimman hyvin. Uskon, että kaikilla meillä on toive, että jokainen tuntisi olevansa työpaikassa, jossa on turvallista työskennellä ja jossa jokaisen työpanosta arvostetaan. Kirsikkana kakun päällä on tietysti toive myös siitä, että omaa osaamistaan olisi mahdollista kehittää ja saada vaikuttaa työnsä sisältöön sekä työpaikan ilmapiiriin.
Haluan painottaa sanaa vaikuttaa. Me jokainen vaikutamme omalla osaamisellamme, käyttäytymisellämme ja persoonallamme niin työyhteisöön, työkavereihimme, esimiehiimme kuin työn sisältöön.
Yhteinen vastuu hyvästä olosta työyhteisössä
Vastuu työn ilosta ja työhyvinvoinnista työpaikalla on meillä jokaisella, niin minulla kuin sinulla. Tutkimusten mukaan työn ilo ei synny titteleistä eikä palkankorotuksista vaan siitä, että ihminen kokee olevansa tarpeellinen ja tärkeä osa työyhteisöä. Tärkeää on myös se, että meillä kaikilla on sananvaltaa omaan työhömme ja että ympärillä on mukavat työkaverit, joiden kanssa on tauolla virkistävää juoda kahvia ja vaihtaa ajatuksia kaikenlaisista asioista.
Jos työpaikalla on kehno ilmapiiri, useimmiten siitä syytetään Jotakin Muuta. Tämä tylsä tyyppi, Joku Muu, antaa tehtäväksi ikäviä työtehtäviä, ei koskaan kannusta eikä anna palautetta, jättää kopiokoneen täyttämättä, juo pannusta viimeisen tilkan kahvia eikä siivoa sotkujaan taukohuoneesta. Itsensä on liian helppo kahlita jatkuvaan tyytymättömyyteen ja valittamiseen, vaikka todellisuudessa seisookin tukevasti omilla jaloillaan keskellä hyvää arkea ja elämää.
Mitä jos vihdoin unohtaisimme tuon Jonkun Muun ja oivaltaisimme, että meidän kaikkien tehtävänä on huolehtia työn ilosta ja hyvinvoinnista työpaikalla? Itseasiassa juuri sinulla on valta luoda parempi ilmapiiri ja mukavampi työpäivä sekä itsellesi että muille, eikä se edes vaadi suuria ponnisteluja. Voit aloittaa ihan perusasioista: sanot huomenet niin työkavereillesi kuin esimiehellesikin aamuisin, juttelet työkavereiden kanssa kahvitunnilla ja kysyt, mitä kuuluu. Voit heittäytyä jopa ihan hurjaksi ja kehua työkaveria hyvästä työsuorituksesta tai uudesta kampauksesta. Eikä se esimieskään varmasti pahastu, jos sanot mukavasti myös hänelle. Ilman toistemme huomioimista tavallisessa arjessa työpaikalla tunnelma lässähtää ja elo muuttuu harmaaksi. Ja sama pätee kuulkaas ihan kotioloissakin! Hyvä ja arvokas arki niin työpaikalla kuin kotona rakentuu pienistä hyvistä teoista, joilla huomioimme kanssakulkijat ympärillämme. Hymy ja hyvä ryhti, kiitos ja kannustus, niin yksinkertaista se oikeasti on!
Mieltä painavat asiat saadaan parhaiten ratkottua avoimella keskustelulla
Työnantajan ja esimiehen vastuulla on huolehtia, että työt sujuvat. Jotta esimiehen työ eli johtaminen onnistuu, tarvitaan avointa vastavuoroisuutta, kuuntelemista ja puhumista niin hyvistä kuin vähemmän hyvistä asioista. Jokainen työyhteisön jäsen vaikuttaa myös johtamiseen olemalla aktiivinen tai passiivinen, valittamalla tai olemalla valittamatta, hakemalla ratkaisuja ongelmiin tai muhimalla niiden kanssa yksin. Ei kannata luottaa siihen, että kyllä joku sen huomaa, jos minulla ei ole kaikki hyvin. Esimiehellä voi olla jopa kymmeniä alaisia, eikä hän voi tietää ongelmista, joista kukaan ei kerro. Ennemminkin kannattaa rohkeasti ottaa esille, jos mieltä painaa jokin asia, joka vaikuttaa työssä jaksamiseen ja siinä suoriutumiseen.
Dalai Laman sanoin: Kun puhun, toistan jotakin, jonka olen jo sanonut. Kun kuuntelen muita, opin uutta. Meillä kaikilla on kaksi korvaa ja yksi suu, käyttäkäämme niitä siinä suhteessa.
Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka on lanseerannut viiden koon ohjeen, joka sopii jokaiselle työpaikalle punaiseksi langaksi jokaiseen päivään: kunnioita, kuuntele, kannusta, kiinnostu ja kiitä. Jokainen meistä kaipaa hyväksyntää, sitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi taitoineen ja kehittämiskohteineen. Onnistumisen yhteydessä kehut ja kannustaminen kantavat vielä suurempiin saavutuksiin.
Minä uskon vuoropuheluun. Nimenomaan sellaiseen, jossa puolin ja toisin keskustellaan ja kuunnellaan toisiamme. Mielipiteitä on erilaisia ja niin pitääkin olla. Myös eri mieltä voidaan olla ja sekin on aivan ookoo. Siihen pitää kuitenkin aina pyrkiä, että ratkaisut erimielisyyksiin löydetään yhdessä. Vaikeatkin asiat saadaan ratkottua, kun asioista keskustellaan avoimesti.
Maharotoonta ei ookkaa!
Tiina Jyllilä
hallintojohtaja