Niin siinä taas käytihin, notta viime vuoatisten messujen väsymykse jäläkehe luvattihin toisillemma pyhästi ja sormet ristis kautta kiven ja kannon, notta ens vuanna teherähän kaikki ajoos valamihiksi ennen messuja. Ettei sitte taas olla tollikos ja häsyyllä viimme tingas, niinku aina enne.

No, ny on sitte jo aika menny taas hitahimpien ohitte ja kesälaitumilta seliitty tyän äärehe ja kas kummaa: taas on tollikko ja hässäkkä päällänsä, notta mitämitämitä sinne messuulle ny sitte viärähä näytille kopelootavaksi ja rinta rottingilla esiteltäväksi niinku framille. Kukaa oo teheny mitää!

Jokavuotinen funteeraus taas käyrähä, saas nährä kuinka kirkas lyhty sitä tänä vuonna pääs välähtää. Pari vuotta peräjulkkaa ollaha tuotu näytille suurta ja komiaa, niinku pohojalaasehen tyylihi kuuluu. Ja kun ollaha joka vuosi kurkootettu rimaa pikkuuse korkiammalle ku erellis vuanna, niin eihä me ny yhtäkkiä voira jotaki varijos pöyrän alla kasvanutta lähtiä esittelemähä. Mitä, jos naapuris oliski jotaki vähä suurempaa ku meillä. Ristus notta sellaasta me ei suvaata! Suurta sen olla pitää ja tiätysti aina vähä suuree ja komiee kuin krannis.

Sen pitääs viälä olla sellaane, notta ohikulukijat oikee jää toljottamaha, siinon niille sitte hyvä myydä pärähyttää heikoolla hetkellä jotaki.

Saatihi poikaan kans kuningasirea vääntää meille uusi kaffinkeittäjä pellistä. Sellaane, jokei hetikohta anna palautetta, jos kurkus kiikkuva kravatti ristus vähä sattuus olemaha vinos. Äkkiäkös me ny sellaane väännetähän, sellaane oikian kokoone, muotoone ja selaane, mistä saa tarvittaes otetuksi kunnolla kiinni.

Mutta milläs me ny se sitte saaraha sisääsesti markkinootua, tua meirän kuningasirea. Meillä ku sattuu olemaha naisimmeene se, joka aina sen viimeesen sanan pääsöö sanomaha enne papin aamenta. Ei oo ennenkää tarvinnu kun vilaasta ohikulukevia messuflikkoja, niin heti on saatu palauttetta ja siinä siton sitte taas osatolla seisottu korvat punaasena ja vaharattu varpahia.

Lähäretäänkö rustaamahan oikeen markkinoontisuunnitelmaa? Jätetähän sopivia vihijeetä asiasta näytille ja keksitähän vaan tarpeheksi pölöhöjä muita ireoota, niin rupiaa tämäki tuntumaha meirän emännän pääkopas aiva asialtaaselta tuumoolta ja irealta toteuttaa.

Vai olisko se ny riskinoton paikka? Jos anteheksi sais helepommin ku luvan?

Tuu kattomaha, kuinka meirän käytihi. Jos on miähet vaihtunu, niin sitte kävi häjysti.

C222, Relicompin karsina.