Tiina ja Marko Jyllilä ovat uuden edessä. Ura Relicompin peräsimessä vaihtui aprillipäivänä työsuhteeseen, kun yritys siirtyi Meconetin omistukseen. Vuodet Relicompin peräsimessä ovat vaatineet sitkeyttä ja ripauksen hulluutta.
”Tulimme Relicompille 27-vuotiaina ja täällä vierähti toiset 27 vuotta, vaikka tulin alun perin kuukaudeksi kouluttamaan uusia työntekijöitä”, summaa Marko Jyllilä.
”Nyt alkaa kolmas elämä ja nähtäväksi jää, mitä teemme seuraavat 27 vuotta. Reppu selässä ei paina entiseen malliin, kun suurimman vastuun kantaa jatkossa iso, kotimainen yritys.”
Yrityskaupasta huolimatta Jyllilät jatkavat rooleissaan ja Relicomp jatkaa entisellään. Kolmen vuosikymmenen aikana yritys onkin kasvanut pienestä metallialan toimijasta valtakunnallisesti merkittäväksi teollisuusyritykseksi. Jyllilät myöntävät, että taitettu matka on muovannut tekijäänsä.
”Olemme aivan eri ihmisiä kuin 27 vuotta sitten – paitsi vanhempia, toivottavasti myös viisaampia ja osaavampia”, Tiina toteaa. ”Matkan varrella on löytynyt sellaisia piirteitä, joita ei 27 vuotta sitten osannut ajatellakaan omistavansa. Vastuu on väistämättä myös kasvattanut, kun on ollut pakko kasvaa ja kantaa sitä Markon mainitsemaa reppua selässä – kyllä siinä on polvet vahvistuneet
Yrityskauppa turvaa tulevaisuuden
Vauhdilla vierineiden vuosien varrelle mahtuu useampikin merkkipaalu, joista merkittävin ja rohkein oli Relicompin matkaan hyppääminen.
”Kun isäni pyysi meitä mukaan, olimme täysin vihreitä ja ymmärtämättömiä. Usko omiin voimiimme oli valtaisa ja niin vain me pöljät lähdettiin”, Tiina kuvaa ja toteaa Relicompin kasvaneen, vaikka asiakkaat ovat vaihtuneet ja maailmantalous on useammankin kerran ollut alamäessä. ”Olemme satsanneet laatuun ja toimitusvarmuuteen ja saaneet uudet asiakkuudet kasvamaan ja luottamaan meihin. Meissä on myös sopivasti hulluutta ja pohjalaiselle tyypillisesti olemme luottaneet omin kykyihimme liikaakin.”
Nyt uuden kynnyksellä Jyllilän pariskunnan olo on paitsi helpottunut, myös haikea.
”Monenlaisia ajatuksia on ehtinyt päässään pyöritellä ja välillä on tehnyt mieli perua koko homma”, Marko naurahtaa. Jyllilät ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että näin suuren muutoksen kuuluukin mietityttää. Varsinkin Tiinaa, joka on vienyt eteenpäin vanhempiensa perustamaa yritystä.
”Olen käynyt Törnävän hautausmaalla isän kanssa toimittelemassa ennen päätöstä. Ei isä kauheasti vastaillut, mutta ehkä olen hakenut hiljaista hyväksyntää asialle.
Myyntipäätöstä pohtiessaan Jyllilät juttelivat tietysti myös tyttärensä Tuulin kanssa, jonka tulevaisuuden haaveet ovat muualla kuin konepajayrittäjyydessä
”Jos ei mistään luovu, ei saa mitään tilalle. Yrityskauppa varmistaa sen, että Relicompilla on tulevaisuus myös seuraavat 50 vuotta.”
Sitkeys kantaa vaikeuksissa
Relicompin myyntiä suunniteltiin edellisen kerran vuonna 2008, kun Tiinan isä Reino oli vielä yrityksen puikoissa. Myyntiaie ei tuolloin onnistunut ja jo toiseen työpaikkaan lähtenyt Marko palasi takaisin Relicompille juuri taantuman kynnyksellä. Tiukasta paikasta selviämiseen vaadittiin sitkeyttä ja apua yhteistyökumppaneilta.
”Siitähän se lapioiminen alkoi. Kun rahat oli täysin loppu, minun piti sopia uusia maksuaikoja laskuille ja veloille. Siitä jäi sellainen oppi, että jos jotakin lupaan, on siitä lupauksesta pakko pitää kiinni”, Tiina muistelee ja kertoo 50-vuotisen uran Valtran laskutuksessa tehneestä Lehtisen Ellistä, joka kehotti hädän hetkellä olemaan yhteydessä.
”Soitin Ellille ja hän auttoi” Tiina muistelee ja kertoo kantaneensa Ellin perintöä.
”Nyt minä olen ollut se Elli. Jos verkostomme pienet toimijat ovat pyytäneet maksua etukäteen, olemme aina auttaneet. Kun on itse ollut siinä raossa, ymmärtää kuinka vaikeaa taloudellisesti selviäminen voi välillä olla. Silloin ei käännetä selkää kenellekään.”
Ihmiset kaiken keskiössä
Uusi vaihe tuo mukanaan mahdollisuuksia myös Relicompin henkilöstölle.
”Meconetin kautta tulee taatusti uudenlaista tekemistä, näkemistä ja mahdollisuuksia uuden oppimiseen sekä uralla etenemiseen”, Marko uskoo ja muistuttaa henkilöstön olleen Relicompin kivijalka alusta saakka.
”Tätä ei olisi tehty ilman porukkaa. Meillä on ollut onni saada rinnalle osaavia ja sitoutuneita ihmisiä, joilla on hartioita kantaa vastuuta”, Jyllilät kuvaavat. Heidän mukaansa vastuun jakaminen on ollut keskeinen syy siihen, että yrittäjyys on kantanut näin pitkälle.
”Ei tätä yksin olisi jaksanut. Meille ihmiset eivät ole vain tärkein, vaan ainoa voimavara.”
Siksi Jyllilöille oli ratkaisevaa, että uusi omistaja on suomalainen perheyhtiö, joka tuo henkilöstölle jatkuvuutta ja vakautta. ”Meille oli tärkeintä, että nämä ihmiset saivat hyvän uuden kodin.”
”27 vuotta sain päsmäröidä itse, nyt pitäisi osata olla työntekijä. En tiedä, osaanko”, Tiina virnistää.
”Nyt on väljyyttä ajatella vähän laajemmin myös omaa hyvinvointia ja jaksamista.”