Elettiin syksyä 1989. Kauhajoen lukiossa kolmatta vuotta viereisissä pulpeteissa istuneet Tiina ja Marko olivat vaihdelleet salavihkaisia silmäyksiä jo pitkään. Lukion kolmosten itsenäisyyspäiväviikonlopun kemut lähestyivät, mikä kutkutti molempien vatsapohjissa. Ja juhlissa alkoikin tarina, jollaista kumpikaan meistä ei ollut osannut odottaa.
Lukion jälkeen lähdimme yhdessä opiskelemaan Vaasaan, Marko sähköinsinööriksi ja Tiina hotelli- ja ravintolaesimieheksi. Oma elämä lähti liikkeelle vauhdikkaasti, ja me molemmat löysimme työpaikat heti valmistumisen jälkeen. Vaan vuonna 1998, juuri kun olimme aloittamassa ensimmäisen palkallisen kesäloman, Reino soitti. Relicompin Suolahden tehtaan pystytys oli vaakalaudalla, sillä avainhenkilö sairastui vakavasti. Meitä tarvittiin.
Uusi elämä Suolahdessa
Muutto Keski-Suomeen tuntui hurjalta etenkin Tiinasta, kun kaikki läheiset jäivät Pohjanmaalle. Ajatus yhdessä työskentelemisestä samassa yrityksessä ja vieläpä omalla isällä ei sekään tuntunut ihan helpolta. Käärimme kuitenkin hihat ylös ja lähdimme Suolahteen ajatuksena, että tämä on väliaikaista.
Sille tielle jäätiin. Marko opetteli Suolahdessa kaikki tuotannon työvaiheet aina levytyökeskusten ajamisesta maalaamiseen. Tiina otti vastuun yhtiön kirjanpidosta sekä talous- ja palkkahallinnosta, mikä tarkoitti myös uuden alan opiskelemista. Relicompin liiketoiminta vahvistui, ja vuonna 2000 Midinvest tuli yritykseen mukaan pääomasijoittajaksi. Samana vuonna valmistui Suolahden hallin laajennus.
Yrityksellä meni hyvin, ja vaikka elämä olikin työntäyteistä, oli aikaa keskittyä myös parisuhteeseen. Vuonna 2000 sanoimme toisillemme tahdon Kauhajoen kirkossa, ja seuraavana vuonna aloitimme oman talon rakentamisen Keiteleen rantaan. Sen mukana tuli hirviä talovelka ja kaksi väsynyttä ihmistä, mutta myös ikioma koti. ”Kun me oikein kovasti rakastetaan, niin kyllä me jaksetaan”, jaksoi Marko muistuttaa useaan kertaan.
Vuonna 2003 syntyi Tuuli, joka toi uutta tarkoitusta ja kaivattua vastapainoa työntäyteiseen elämään. Oli pakko hidastaa tahtia ja suunnitella ajankäyttöä uudelleen. Vuodet kuluivat tasaisesti töitä tehden, perhettä hoitaen sekä Kauhajoen ja Suolahden väliä ajellen. Vuonna 2007 Reino kertoi, että on aika myydä Relicomp. Marko ajatteli, että on vihdoin aika kokeilla jotain muuta, ja löysi nopeasti paikan myyntipäällikkönä Finn-Powerilla, Kauhavalla.
Laman mudista täysipäiväisiksi yrittäjiksi
Syyskuussa 2008 kaikki kuitenkin kääntyi. Uuden ostajan rahoitus kaatui, ja maailmantaloudessa alkoi näkyä synkkiä pilviä. Talouden hiipumisen vuoksi myös Relicompin asiakastilausten määrä putosi rajusti. Marko päätti palata takaisin yritykseen, tällä kertaa toimitusjohtajaksi. Tammikuussa 2009 työntekijöitä oli lähes 200 – kesäkuun lopussa enää 70. Liikevaihto romahti 19 miljoonasta alle 8 miljoonaan euroon.
Konkurssi oli lähellä, mutta Finnveran suhdannelainan avulla kelkka saatiin vielä käännettyä. Alkoi massiivinen toimintojen saneeraaminen uuteen iskuun. Vuosi oli yrityksen historian pahin, mutta myös opettavaisin, ja pikkuhiljaa alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Vuonna 2010 liikevaihtoa saatiin jo 11 milj. euroa, ja pian pystyimme jo ostamaan pääomasijoittaja Midinvestin ulos.
Vuonna 2011 meistä tuli Relicompin täysipäiväisiä yrittäjiä sukupolvenvaihdoksella, ja Tiinan sisarukset tulivat mukaan vähemmistöomistajina. Yrittäjän rooliin hyppääminen oli henkisesti iso askel. Vaikka työ itsessään oli jo tuttua, niin olimme nyt itse täysin vastuussa kaikesta. Olimme lukeneet siitä, miten kova paikka yrittäjälle on luopua yrityksestään, mutta se yllätti täysin, miten valtava henkinen taakka on ottaa vastaan vanhemmiltaan heidän koko elämäntyönsä. Reinolta kysyttiin lupia vielä pitkään.
Lopulta arki tasaantui. Vuonna 2014 Relicomp muutti Kauhajoelta suurempiin tiloihin Kurikkaan, kolmostien varteen. Kesäloman aikana ajettiin uusi tehdas käyntiin, pystytettiin uusi maalaamo ja palveltiin asiakkaita samaan malliin kuin ennenkin. Se oli melkoinen puristus, mutta siitä lähti käyntiin kuin uusi kausi Relicompin historiassa. Pian tehtaalle pystytettiin uusi 3D-laser, ja Suolahden tuotanto siirrettiin Kurikkaan. Samalla hyvästelimme kotimme Keiteleen rannalla, ja palasimme takaisin juurillemme Pohjanmaalle.
Yhteinen matka, niin myötä- kuin vastamäessäkin
Vasta kotiin palattuamme olemme alkaneet ymmärtää, kuinka iso rutistus oli aloittaa Suolahdessa tyhjästä kahdestaan, kun koko lähipiiri ja tukiverkko jäi Pohjanmaalle. Yhteinen 30-vuotinen tarinamme on ollut täynnä tapahtumia, riskinottoa, kovaa työntekoa ja uuden opettelemista. Reinon puhelu kesäkuussa 1998 muutti koko elämämme suunnan toiseksi kuin mitä olimme kuvitelleet. Suolahteen lähtö oli todellinen hyppy suoraan syvään päähän. Markon miettiessä nyt, että mistä löytyi rohkeus tehdä tuo hyppy, vastaus on, että kunnioitus Reinoa kohtaan oli niin suuri, ettei muuta voinut kuintarttua haasteeseen. Luottamus omaan osaamiseen ja selviytymiseen oli kuitenkin niin kova, ettei se hyppy pelottanut.
Yhä olemme samalla tiellä. Sukupolvenvaihdos joulukuussa 2011 teki meistä yrittäjiä, ja Relicompista tuli virallisesti yhteinen elämäntyömme. Yritystä on kasvatettava ja vietävä kunnialla eteenpäin, maailman muutokseen on pystyttävä vastaamaan ja koko ajan pitää kehittyä. Ympärillämme on ihania ihmisiä, jotka haluavat kehittyä ja kasvaa tarttumalla suuriin haasteisiin. Saimme itse tämän mahdollisuuden aikoinaan Reinolta, ja saman mahdollisuuden haluamme tarjota näille ihmisille Relicompissa.
Kauhajoen kirkon alttarilla 9.9.2000 sanottu ”tahdon” on moneen kertaan todennettu. Kun rakkaus ja jaksaminen ovat olleet koetuksella, tahtomista on tarvittu paljonkin, mutta kiviset paikat on päästy yli ilman suurempia kolhuja. Yrittäminen on ollut periksiantamattomuutta, yhdessä tekemistä ja haasteisiin tarttumista. Olemme kiitollisia toisistamme ja jopa niistä harmaimmista päivistä, kun tuntui, että kaikki menee liian syvälle ihon alle. Yhdessä olemme selvinneet ja kasvattaneet Relicompista menestyvän yrityksen.
Mikä matka, mikä oppi, mikä elämä!
